Itse olen ollut yrittäjänä jo kauan, monen monituista vuotta pakertanut päivästä toiseen, tili yhtä nollilla nyt kuin aloittaessani. Vähän enemmän velkaa kertynyt niinkuin myös ikävuosia, mikä ei ole hyvä yhtälö, todellakaan. Vuodesta vuoteen toivonut ja positiivisesti kesää odottanut... kyllä se tästä. Nyt alkaa olla takki tyhjä, ideat vähissä ja työuupumus muistuttaa olemassaolostaan väsymyksen ja saamattomuuden muodossa.
Olen laittanut likoon koko elämäni, koko sieluni, koko lasteni nuoruuden ja parisuhteen voidakseni palvella ihmisiä. Tyhmää, tiedän sen nyt. Mutta jossain vaiheessa luulin ja uskoin ihmisten haluavan käyttää kaupunkinsa keskustaa ja haluavan liikkeiden säilyvän paikkakunnallaan. Nyt vanhan viisaudella mutta edelleenkin ja siltikin tyhmän luottavaisena tiedän ettei suurin osa ihmisistä välitä paskan vertaa! Ihan sama onko kaupungissa keskustaa ja kivijalkakauppoja. Kunhan Alko löytyy jostain nurkasta ja ruokakaupat. Ja netistä saa loput. Koska tärkeintä on saada tuote mahdollisimman kivuttomasti ja mahdollisimman halvalla. Se, että niitä tavaroita sitten lähetetään edestakaisin ei haittaa, koska sehän ei enää kuulu siihen kivuttomasti tapahtuvaan ostotapahtumaan. Tähän ollaan tultu ja jopa minun positiivinen asenne on alkanut rakoilla ja yhtäkkiä koko kamaluus, ihmisten välinpitämättömyys omaa kaupunkinsa keskustaa kohtaan, avautui silmieni eteen. Vihdoinkin, pitäisi varmaankin ajatella.
Pahinta tässä tilanteessa ei ole se että itse uuvun, koska olen tehnyt jo pitkän uran ja voin lopettaa liikkeeni silloin kun haluan. Velkaa ehkä jää, mutta pärjään kyllä! Pahinta on se. että nuoret kauppiaat, jotka ovat juuri aloittaneet, ottaneet velkaa, uskoneet omaan ideaansa, oman liikkeensä vetovoimaan ehkä joutuvat luopumaan unelmastaan ja nielemään karvaan totuudet, että tämäntapainen liiketoiminta ei enää kannata. Ei ainakaan pienessä kaupungissa. Kaikki unelmat joutuvat romukoppaan masennuksen ja ahdistuksen kasvaessa päivä päivältä suuremmaksi ja raskaammaksi musertaen pienen ihmisen sielun toimintakyvyttömäksi möykyksi!
Mitä ihmettä on tapahtumassa?
Miten ihmeessä saisimme ihmiset heräämään ja huomaamaan kaupungin keskustojen kivijalkaliikkeiden kauneuden ja arvostavan yrittäjien tekemää työtä kaikkien hyväksi. Ei ne yrittäjät todellakaan siellä liikkeessä omaksi ilokseen hillu!
Tällä hetkellä vallitsee todella negatiivinen ilmapiiri ja nyt se on saavuttanut minun pienen positiivisen mieleni ja yhtäkkiä en vain jaksa enää tätä kaikkea. Sisukas olen, mutta oikeasti voisinkin tehdä jotain muuta mielekästä. Koska en tästä saa mitään palkkaa, en kiitosta, ei edes eläke kasva sen ihmeemmäksi.
Joten mietintämyssy päähän ja ehkä sieltä kirpoaa jokin loistokas idea!
