En mä nyt täällä pyhällä hengellääkään elä! Olen ajatellut, useastikin, mutta nyt on kuulkaas ollut sellainen kevät ja talvi, että ei ole tarvinnut paljon rahojaan jaella saatikka mitään kuluttaa. Ja onneksi on ukkokulta käynyt ahkerasti töissä ja tuonut leipärahat kotiin, sillä muuten olis tullut äitiä ikävä ja Pyhä Henki olisi varmasti ollut pakko kutsua kehiin. En toivoisi tällaista rääkkiä kenellekään, en edes pahimmille vihollisille, jos niitä nyt sattuu nurkissa pyörimään. Täytyy olla kunnon vatsa ja vatsahapot, jotta tähän pystyy. Hyvät hermot, hyvät unenlahjat ja rautainen tahto jatkaa vaikka huomispäivä ja seuraava viikko tuo uudet haasteet, uudet laskut, uudet toistuvat kulut.


Kyllä yrittäminen on ihanaa! Varsinkin pienessä kaupungissa, mutta varmasti isoissakin on omat haasteensa ja vaikeutensa,


Iltaisin ennen nukahtamista aivot alkavat väpättää ja miettiä ja ihmetellä mitenköhän sen huomisen saisi taas plussan puolelle, kenelle pitäisi maksaa ja kuka on eniten karhuamassa ja mikä lasku on menossa ulosottoon jos sitä ei saa maksettua. Yritä nyt siinä nukkua ja rauhoittua. Ja kun jotenkin saat ajatukset järjestykseen ja vähäiset rahat päässäsi jaettua kuluihin, laskuihin muistat ne verot. Joka kuukauden alvit. Saadaan taas yhteiskunta pyörimään ja ihmisille kunnon sairaanhoitoa, vanhuksille ja lapsille hoitoa. Siihenkin me osallistumme parhaamme mukaan. Pientähän tuo on, mutta kuitenkin. Jos vaan ihmiset ymmärtäisivät pienenkin oston tärkeyden kivijalkakaupasta, niin maailma olisi jo koko lailla iloisempi paikka - ainakin meille uurastajille. Ja jokainen ulkomailta tilattu nettiostos vie nekin verot ihan muualle kuin meidän maamme kassan pohjalle sitä kartuttaman. Turha sitten huudella kun kassasta kilinä loppuu!


Facebook ja sosiaalinen media on tuonut omat haasteensa. Siellä saapi rääpiä meidän yrityksiämme, jotka ovat kuulkaan hien ja tuskan takana rakennettuja, lainarahoilla pystyyn pistettyjä ja vain teitä varten tehtyjä, Ei me todellakaan täällä omaksi iloksemme ole. Vaikka siltä välillä tuntuu. Mutta olemmekin tämän kivisen tien itse valinneet, kun tuo palveleminen on vain niin ihanaa ja siitä saa hyvän mielen. Hyvää mieltä ei saa päivistä, jolloin ei käy ketään, kun kassat ovat muutaman kympin. Silllä niillä ei makseta läheskään edes päivän kuluja. Ei sittesin nnepäinkään. Saatikka, että saisi ruokaa kotiin. 


Sosiaalinen median kaikkitietävät osaavat kyllä neuvoa miten mitäisi kauppaa pitää, mitä myydä, koska pitää auki ja miten parantaa tuotevalikoimaa. Ei niin että siellä itse kävisi, mutta jos nyt joku. Kaikilla on jokin parannusehdotus miten kaupan saisi kannattavaksi. Yleisin on pitkät aukiolot, että voisi hakea jotain joskus jos sattuisi tarvitsemaan. Mutta kun pienen kaupan pieni kauppapuksukin on ihminen ja vielä ihminen, joka todennäköisesti ei saa palkaksi kuin ruokarahat, niin mitenkä se reppana voisi palkata ketään avuksi, että saisi ympärivuorokautisen valvonnan putiikkiinsa. Ei onnistu. 


No niin, olkoonkin tämä ensimmäinen valitus ja vuodatus aiheesta.